Enkeli (kreik. angelos ’sanansaattaja’) on useissa uskonnoissa ja mytologioissa tunnettu yliluonnollinen ihmishahmoinen olento. Sanan varhaisin muoto tunnetaan mykeneläisestä lineaari-B -kirjoituksesta, noin 1200-luvulta eaa. Juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa enkeleitä pidetään Jumalan sanansaattajina ja sotajoukkona. Enkeleitä pidetään luotuina olentoina. Raamatussa enkelien tehtäviä ovat Jumalan ylistäminen, sekä viestien toimittaminen ja tehtävien suorittaminen. Enkelit myös selittävät symbolisia näkyjä ja suojelevat vaaroilta. Raamatussa enkelit yleensä ilmaantuvat ihmishahmoisena yksin, tai toisinaan suurempina ryhminä. Enkeleitä ei aina heti tunnisteta enkeleiksi. Enkelien uskotaan olevan kuolemattomia, mutta ei kaikkitietäviä.
Enkelien hierarkiasta on esitetty teologiassa erilaisia näkemyksiä. Juutalainen rabbi, filosofi Maimonides (1135–1204) jakoi enkelit kymmeneen luokkaan. Kristillisen enkeliopin kehittymiseen vaikutti erityisesti 400- ja 500-lukujen vaihteessa elänyt Pseudo-Dionysios Areopagita. Hän kirjoitti teoksen Taivaalliset hierarkiat (De Coelesti Hierarchia), joka pohjautui Raamatussa mainittuihin enkeliryhmiin. Siinä enkelit jaetaan kolmeen ”kuoroon”, joissa on yhdeksän eri arvoastetta. Nämä ovat ylimmästä lukien serafit, kerubit, valtaistuimet, herruudet, voimat, vallat, hallitukset, arkkienkelit ja enkelit.
Arkkienkeleitä katsotaan tyypillisesti olevan seitsemän. Heistä Mikael, Gabriel ja Rafael on mainittu kaikissa lähteissä. Muita mainittuja ovat esimerkiksi Uriel, Raguel, Sariel, Remiel ja Zadkiel. Arkkienkelien toiminnat liitetään maailmanhistorian tapahtumiin. Vanhan testamentin Danielin Kirjassa mainitaan ensimmäisen kerran kansakuntien kohtalon määräävät enkeliruhtinaat. Siinä Israelia johtavaksi enkeliksi nimetään Mikael.
Myytti langenneista enkeleistä mainitaan ensimmäisen kerran apokryfisessä Henokin kirjassa (noin 300 eaa.). Henokin mukaan Taivaan pojat eli ”Vartijat” laskeutuivat maan päälle ja ottivat itselleen vaimoja. Tästä sai alkunsa ihmiskunnan sivistys, jonka seurauksena oli lopulta ihmisten moraalinen rappio ja sekasorto. Rangaistukseksi enkelit sidottiin Lopun päivään saakka, odottamaan tuomiotaan.
Idea kukistetuista jumalista tai demoneista oli yleinen antiikissa. Kristillisyydessä Saatana (hepr. Satan, ”vastustaja”) on enkeli joka kapinoi Jumalaa vastaan. Saatana oli enkelien johtaja, joka ylpistyi ja yritti tulla Jumalan kaltaiseksi syrjäyttämällä hänet. Kapinan seurauksena Saatana seuraajineen heitettiin ulos taivaasta, ja näin muistakin langenneista enkeleistä tuli demoneja.
Toisen temppelin aikana (530 eaa.-70 jaa.) juutalaisuuteen sekoittui hellenistisiä ja kaldealaisia myyttejä. Ajateltiin että vain menneisyyden suurilla profeetoilla oli ollut kyky suoraan yhteyteen Jumalan kanssa. Tulevaisuutta ja lopun aikoja koskevia tietoja voitiin saada vain enkelien välityksellä. Tämä johti yrityksiin saavuttaa täsmällisempää tietoa enkeleiden luonteesta ja erityispiirteistä. Enkeleitä koskeva tieto oli salaista, vain initioiduille sallittua.
Juutalaisuudessa enkelioppi liittyy erityisesti kabbalaan, jonka alkuperä on 1. vuosisadan Palestiinan merkaba-mystiikassa. Kabbalan mukaan enkelit ovat älyllisiä, valoon puettuja, ruumiittomia olentoja, jotka johtavat planeettoja, elementaalivoimia ja vuodenaikoja. Kabbalaan kuuluu eri aikoina kirjoitettuja tekstejä. Eräs vanhimmista on Sefer ha-Razim, 200-luvun lopulla kirjoitettu teos, jossa on esitetty salaisia kaavoja joilla enkeleitä voitiin kutsua avuksi. Enkeleiden, henkien ja demonien avuksi kutsumiseen tarjosivat ohjeita monet keskiajalta lähtien yleistyneet magian oppikirjat eli grimoiret. Nykyaikaisen seremoniallisen magian käsitykset enkeleistä ovat muodostuneet suureksi osaksi englantilaisen The Golden Dawn -järjestön opetusten kautta.
2000-luvulla suosituksi tullut enkeliusko yhdistää kristinuskon perinteitä muihin perinteisiin kuten teosofiaan ja uushenkisyyteen. Enkeliaiheisista kirjoista tunnetaan varsinkin Diana Cooper, Doreen Virtue ja Lorna Byrne. Uushenkisyydessä enkeli voi olla metafora tai symboli, mutta myös todellinen energia tai henki joka vaikuttaa maailmassa. Enkeli voidaan ymmärtää myös animasymbolina. Erilaisia menetelmiä enkelien kanssa toimimiseen ovat esimerkiksi enkelikortit, mielikuvat, kehon tuntemukset tai unet. Jotkut ajattelevat että erityisiin paikkoihin tai tilanteisiin ilmaantuvat höyhenet voivat olla viestejä enkeleiltä. Eräs toiminnan muoto on enkeliterapia tai -parantaminen. Myös enkeleiltä kanavoidut opetukset ovat suosittuja. New agessa enkelit ovatkin palanneet alkuperäiseen rooliinsa, viestintuojiksi.
Kirkkomonitor 2007 -tutkimuksen mukaan 46,1 % suomalaisista uskoo jollain tavoin enkeleihin.
Tämä artikkeli on ote Teo Mäkelän kirjasta New Age - Opas Uushenkisyyteen